Salibandy – suosittu harrastus

Suomi on salibandyn luvattu maa. Lisenssipelaajien määrä mitataan kymmenissä tuhansissa, maajoukkueemme ovat kansainvälistä eliittiä joka ikäluokassa ja aikuisten pääsarjat ensiluokkaisia. Salibandyliigamme on varsin omavarainen ja ammattitasolla maamme huippuja kosiskellaan muihin lajin huippumaihin ja -liigoihin. Maajoukkuetasolla käymme Ruotsin kanssa jatkuvaa kisaa maailman johtavan salibandymaan tittelistä. Kilpatasolla lajin puitteet ovat ensiluokkaiset, mutta salibandyn menestymiskulttuuri heijastuu luonnollisesti myös juniori- ja harrastelijatasolle. Harrastajien määrässä mitattuna salibandy, tai tuttavallisesti sähly, on yksi Suomen suosituimmista harrastuksista.

Suomen Gallupin vuosina 2009–2010 teettämän Kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan Suomessa on noin 354 000 salibandyn ja sählyn harrastajaa eli yli viisi kertaa enemmän kuin Salibandyliitolla on rekisteröityneitä pelaajia. Laji on tuttu miltei koko kansakunnalle koulun liikuntatunneilla ja sitä kautta valtaosa suomalaisista omaa ainakin jonkin verran pelikokemusta sählystä. Sählypeli on helppo järjestää käytännössä minkälaisessa liikuntasalissa tahansa hyvin kevein varustein ja se onkin yksi suurimmista syistä, miksi lajin pariin päätyy vuosittain niin suuri joukko pelaajia.

Salibandyn ominaispiirteet

Salibandy on urheilutermein ilmaistuna “invaasiopeli” eli lajissa on tarkoituksena murtautua joukkueena vastustajan kenttäpuoliskolle ja tehdä maaleja vastapuolen verkkoon. Aikaa ja tilaa on vain rajatusti, joten päätöksiä täytyy tehdä nopeasti, usein intuition varassa. Tempo on nopea, sillä esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna suunnanmuutokset ovat salibandyssä ja sählyssä paljon nopeampia – luistimilla luonnollisesti ei sivuaskeleita liiemmin oteta, ainakaan kovassa vauhdissa. Nopeat spurtit, suunnanmuutokset ja räjähtävät liikkeet ovat salibandyssa ominaisia eikä kontakteiltakaan aina vältytä.

Pelin rytmi on hyvin jaksottaista. Toisinaan kenttää juostaan päästä päähän joukkueiden hyökätessä vuorotellen ja hetkittäin peli saattaa viipyä jonkin aikaa täysin toisella kenttäpuoliskolla. Koska salibandyssa ei ole paitsiosääntöjä tai pitkiä kiekkoja, pelin painopiste voi siirtyä silmänräpäyksessä eri puolelle kenttää. Käytännössä kaikki pelaajat maalivahteja lukuun ottamatta joutuvat salibandyssä olemaan edes pienessä liikkeessä ja hyökkäykseen lähdettäessä tietysti pelaajien vauhti kiihtyy. Spurtit ovat nopeita, mutta lyhyitä ja joukkueista löytyy usein muutama vaihtopelaaja, jotta hyökkäysten jälkeen pääsee hetkeksi huilimaan.

Lajin terveyshyödyt

Lajin ominaispiirteiden vuoksi salibandyn pelaajien sykkeet ovat paikoitellen todella korkeat. Viime vuosina kuntoilutrendiksi on noussut intervallitreenaus, jossa ideana on vuorotella matalan sykkeen ja korkean sykkeen liikuntaa nopean aikavälin sisällä keskenään. Näin siksi, että juuri nopeat sykkeenmuutokset rasittavat kehoa enemmän kuin pitkäaikainen ja tasainen rasitus. Käytännössä intervallitreenaus on usein jaksotettua juoksemista, jossa ensiksi juostaan hetki lujaa, sitten hölkätään ja taas vedetään kovaa. Salibandyssa tämänkaltainen jaksotus tulee luonnostaan, joten kuntoliikuntamuotona se on erittäin tehokas!

Salibandya pelataan joko muovimatolla tai parketilla. Molemmat alustat joustavat hieman, mutta salibandyn ja koripallon kaltaisissa nopeiden suunnanmuutosten lajeissa pelaajien nivelet ovat kovilla. On tutkittu, että juuri tämänkaltaisten hallilajien urheilijat kärsivät eniten urheiluperäisistä terveysongelmista, lähinnä polvi- ja nilkkavammoista – verryttely ja lepo nousevat siis arvoonsa! Harrastelijatasolla, jossa peli on hitaampaa ja vähemmän vakavaa, salibandy toimii juuri samojen nivelten, kuten myös muiden tuki- ja liikuntaelimistön osien vahvistajana. Pallopelit parantavat myös monia arkielämässä tarvittavia taitoja, kuten käsi-silmä-koordinaatiota ja reaktiokykyä.

Harrastuksen kustannukset

Salibandy on harrastuksena melko edullinen. Höntsäporukoissa alkuun pääsee, kun omistaa mailan, pallon tai kaksi, sisäpeliin soveltuvat vaaleapohjaiset kengät ja liikuntavaatteet. Uutenakin ostetut tarvittavat varusteet saa hyvinkin alle satasella, joten järin suurista alkuinvestoinneista ei ole kyse. Jos lajia alkaakin myöhemmin vakavammin harrastamaan, voi varusteisiin sitä mukaa panostaa enemmän. Huipputason mailat saattavat maksaa jopa satakin euroa ja kilpakäyttöön suunnitelluista tekstiileistä saa pulittaa jonkin verran enemmän kuin marketin collegehousuista ja t-paidasta.

Varsinaisten varusteiden lisäksi salibandyn harrastuskustannukset koostuvat pelipaikkamaksuista eli käytännössä salivuoroista sekä kilpatasolla lisensseistä ja vakuutuksista, joukkuemaksuista ja muista välttämättömistä kuluista. Jos salibandya haluaa alkaa pelailemaan esimerkiksi kerran viikossa kaveriporukalla, ei tunnin kenttävuorosta jää yhtä pelaajaa kohden maksettavaksi montaakaan euroa. Kunnasta, liikuntapaikasta ja kellonajasta riippuen yksi pelivuoro maksaa muutamia kymppejä. Kaveri- ja työporukoille suunnatuissa sählyturnauksissa nähdään usein mitä erikoisimpia peliasuja ja pelipaidat turnauksen varalle saa koko joukkueelle painatettua reilun sadan euron lisäpanostuksella.

Sosiaalisuus on osa salibandyharrastusta

Joukkueurheilu on aina sosiaalista, salibandy eritoten! Monilta pieniltäkin paikkakunnilta, työpaikoilta ja opiskelijapiireistä löytyy sählyporukoita ja voipa omaakin ryhmää yrittää kasata. Salibandyn etuna on, että se on matalan kynnyksen laji: Jääkiekko vaatii kalliiden varusteiden ostoa ja hintavien jäävuorojen varailua ja jalkapallossa ollaan taas paljolti sääolosuhteiden varassa. Sählyvarusteet kulkevat helposti autossa mukana vaikka koko ajan, eikä päälle tarvitse pukea mitään verkkareita kummempaa. Liikuntahallissa ei koskaan sada vettä eikä räntää ja kauniilla auringonpaisteella peli siirtyy näppärästi uloskin.

Vinkkejä salibandyharrastuksen aloittamiseen

Muutamia seikkoja kannattaa ottaa huomioon ennen sählymailan ostamista. Ensinnäkin, onko pelikavereita saatavilla? Pitääkö kasata oma peliporukka vai löytyykö alueelta valmiita höntsäporukoita? Netistä, esimerkiksi Nimenhuuto.comista, voi kätevästi löytää paikallisia harrastajaporukoita. Jos valmista joukkuetta ei löydy, 10–17 pelaajaa on ideaalinen ryhmäkoko. Terveyspulmien ennaltaehkäisemiseksi kannattaa hankkia hyvät kengät ja muistaa alkulämmittelyt ja loppuvenyttelyt. Kannattaa myös tarkistaa, kattaako nykyinen vakuutus kattavasti vapaa-ajan tapaturmia vai pitääkö harrastuksen vuoksi päivittää vakuutustaan. Salibandyharrastuksen aloittaminen kannattaa: luvassa on vauhtia hyvässä porukassa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *