Suomi on miesten salibandyn huippumaita

Salibandy on valtavan suosittu laji Suomessa. Salibandyliiton alaisissa sarjoissa on yli 65 000 rekisteröitynyttä pelaajaa, ja kun rekisteröimättömät harrastajat ja sählynpelaajat lasketaan mukaan, lukema on vielä suurempi. Lajin suosiota selittävät hyvät olosuhteet, harrastamisen edullinen hinta ja ennen kaikkea Suomen maajoukkueiden kansainvälinen menestys. Nykyiset juniorit ottavat mallia liiga- ja MM-tason pelaajista, jotka ovat maailmankin mittapuulla lajinsa eliittiä. Korkeasta tasosta kertoo se, että miesten maajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden kolmesti, ja poikien joukkue puolestaan neljästi.

Menestyminen kansainvälisissä turnauksissa on kuitenkin vain jäävuoren huippu, jotka tulee palkintona laadukkaasta kotimaisesta juniorituotannosta ja korkeatasoisesta pääsarjasta. Suomen Salibandyliitto on lajin hallinnoiva elin kilpatasolla ja se järjestää tärkeimmät valtakunnalliset sarjat aina C-junioreista ylöspäin. Jäsenseuroja liitossa on yli 830 ja joukkueita yli 3 000, joista valtaosa toimii aivan muissa sarjoissa kuin aikuisten pääsarjoissa. Kilpailua salibandyssä on siis paljon, ja se omalta osaltaan kehittää nuoria pelaajia kohti huippuammattilaisuutta jo varhaisesta iästä lähtien.

Miesten Salibandyliiga

Suomalaisen miessalibandyn lippulaivatuote on Salibandyliiga, joka on maailman kovatasoisimpia sarjoja Ruotsin Superliigan ohella. Ensimmäisen kerran Suomen mestaruudesta pelattiin kaudella 1986–1987, ja liigan nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1994. Sarjassa pelaa tällä hetkellä 14 joukkuetta lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomesta. Liigan pohjoisin joukkue on OLS (Oulun Luistinseura), ja itäisin puolestaan kuopiolainen SB Welhot. Joukkueiden maantieteellinen sijoittuminen mukailee vahvasti jääkiekon SM-liigan vastaavaa jakaumaa, ja se kertookin lajin suuresta suosiosta Suomen urbaaneilla alueilla.

Salibandyliigan hallitseva mestari on Tampereen Classic, joka on kaikkien aikojen mitalitaulukossa kolmannella sijalla SSV:n ja Oilersin takana. Kaikkiaan 12 eri joukkuetta on onnistunut voittamaan Suomen mestaruuden sarjan suhteellisen lyhyen historian aikana, joten voimasuhteet ovat selkeästi tasaisemmat kuin esimerkiksi kotimaisessa jalkapallossa tai jääkiekossa. Huomionarvoista on, että Salibandyliigan menestyneimpiä joukkueita yhdistää se, että seurojen junioritoiminta on erittäin vankalla pohjalla, ja täten pelaajia tuotetaan tasaiseen tahtiin miesten pääsarjaan, eikä edustusjoukkue ole niin riippuvainen ostopelaajista.

Poikajuniorit

Oli laji mikä hyvänsä, vanhimmat juniori-ikäluokat ovat aina tiiviisti yhteistyössä seurojen edustusjoukkueiden kanssa. Vaikka seuratyöllä on tärkeä merkitys kansanterveydellisessä mielessä, kilpailullisesta näkökulmasta junioritoiminnalla on vain yksi tehtävä: tuottaa pelaajia pääsarjatasolle ja kansainvälisille kentille. Siksi B- ja A-nuorten salibandyvalmentajat ovat, tai ainakin heidän pitäisi olla, rautaisia ammattilaisia. Kun nuoret ovat aikuisuuden kynnyksellä ja astumassa ulos juniorisarjoista, on ensiarvoisen tärkeää löytää jokaiselle pelaajalle sopiva pelipaikka, oli se sitten omassa juniorisarjassa tai miesten II-divarissa.

Suomessa tässä työssä ollaan onnistuttu todella hyvin. Parhaimmat pelaajat suuntaavat usein luonnostaan Ruotsiin ja Sveitsiin pelaamaan, mutta kotimaan pääsarjatasolla joukkueiden omavaraisuusaste on suuri. Seurat tekevät myös paljon yhteistyötä, jolloin pelaajia voidaan tarpeen tullen peluuttaa eri sarjatasoilla, jotta kehityskäyrä pysyisi nousujohteisena. Kaikki eivät ole huippupelaajia syntyessään, ja joidenkin junioreiden lopullinen läpimurto vaatii alasarjatasoilla pelaamista ja raakaa työtä, ja tällöin valmentajalla täytyy olla herkkyyttä tunnistaa, mikä peluutustapa on kenenkin pelaajan kohdalla paras vaihtoehto.

Suomen salibandymaajoukkueet

Suomi ja Ruotsi ovat kohdanneet toisensa miesten salibandyn MM-kisojen loppuottelussa yhteensä yhdeksän kertaa yhdestätoista. Näistä finaaleista Suomi on vienyt pidemmän korren vuosina 2008, 2010 ja viimeisimpänä 2016. Tämän vuoden joulukuussa Tšekin Prahassa pelattaviin arvokisoihin Suomi lähtee siis hallitsevana mestarina, sillä salibandyn maailmanmestaruudesta kamppaillaan kahden vuoden välein. Vuosina 1994 ja 1995 käytiin myös erilliset EM-kisat, joista Suomi voitti jälkimmäiset. Nykyistä miesten maajoukkuetta valmentaa itsekin aikanaan Salibandyliigassa pelannut Petteri Nykky.

Alle 19-vuotiaiden poikien maailmanmestaruudesta on pelattu vuodesta 2001 alkaen. Suomi ei ole kertaakaan jäänyt mitaleitta: saldo on vuoden 2017 kisojen jälkeen neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Moni aikuisten MM-joukkueissa pelanneista on ollut mukana voittamassa myös juniorimestaruuksia. Suomi on siis kansainvälisesti erittäin menestyksekäs maa, joka on vuodesta toiseen yksi vahvimmista mestarisuosikeista niin miehissä kuin junioreissakin. Miesten viimeisimmän maailmanmestaruuden myötä Suomi nousikin Kansainvälisen Salibandyliiton eli IFF:n rankingissä ykköseksi ohi Ruotsin.

Salibandyn suosio Suomessa

Salibandy ei ole Suomessa pelkästään monipuolinen ja hyvä harrastus, vaan myös yleisöystävällinen laji. Salibandy on sisälaji, ja alasarjatasoilla käytännössä mikä tahansa liikuntasali soveltuu pelikäyttöön, vaikka katsomotilaa voi olla niukasti pienissä halleissa. Miesten salibandyliigan katsojakeskiarvo kaudella 2017-18 oli huikeat 631 katsojaa, mikä on jääkiekon, jalkapallon ja pesäpallon jälkeen kovimpia miesten sarjojen katsojalukuja Suomessa. Viime kauden yhden pelin yleisöennätys oli 2695 katsojaa, joka syntyi Westend Indiansin ja Esport Oilersin välisessä paikalliskamppailussa.

Tunnetuimpia suomalaisia miespelaajia

Suomen ensimmäisiä suuren yleisön tietoisuuteen nousseita salibandyn huipputähtiä oli Janne Tähkä, jonka tavaramerkkeihin kuului ilmaveivi, jossa pallo vaikutti liimautuneen Tähkän lapaan. Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden jatkoajalla ratkaissut Tero Tiitu puolestaan nousi vuonna 2008 lähes kansallissankarin maineeseen. Kaikissa kolmessa MM-kultajoukkueissa pelannut Mika Kohonen taas on viidesti valittu maailman parhaaksi pelaajaksi arvostetun Innebandy Magzinetin äänestyksessä. Sekä Tiitu että Kohonen pelaavat yhä Salibandyliigassa, mutta oman mailamallinsakin aikanaan lanseerannut Tähkä sen sijaan lopetti peliuransa 2000-luvun alussa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *